Osallistuvat taiteilijat: Marina Abramović, Eija-Liisa Ahtila, Kai Kaljo, Mike Marshall, Ene-Liis Semper, Santeri Tuori, Guido van der Werve. Kuraattori Maria-Kristiina Soomre, näyttelyn suunnittelija Berit Teeäär.

Kaikki järjestyy -näyttelyssä on esillä kahdeksan videoinstallaatiota seitsemältä taiteilijalta, joiden joukossa on niin klassikoiksi luokiteltavia kansainvälisiä supertähtiä, nousevia tähtiä kuin tunnettuja paikallisia nimiä. Näyttely tarjoaa katsauksen videotaiteen parhaisiin tyylinäytteisiin temaattisen fokusoinnin kautta. Näyttelyn otsikko on lainattu nuoren hollantilaisen taiteilijan Guido van der Werven teoksesta, ja esillä oleville videoteoksille on yhteistä etääntyminen rajatilanteesta, itsensä paneminen koetukselle, pyrkimys pukea sanoiksi tajunnan ja alitajunnan pelottavimpia soppeja. Näyttely lupaa kaiken kaikkiaan pohtivaa, mutta valoisaa kokonaiskuvaa sekä vahvoja visuaalisia ja emotionaalisia elämyksiä tarjoavaa kokonaisuutta.

Näyttelyyn on valittu viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana valmistuneita teoksia, joiden yhteisenä piirteenä on vahva taiteilijalähtöisyys, tilan haltuunotto videon kautta sekä eksistentiaalisten kysymysten esille tuominen. Näyttelyssä esiintyy Marina Abramović, serbialaistaustainen, New Yorkissa asuva taiteilija, jonka lähinnä performance-tyyppisestä tuotannosta on jo tullut taidehistorian klassikko. Kumussa esitettävä video Maidon säilyttäminen. Sarjasta Keittiö V (2009) oli tänä keväänä esillä myös Abramovićin soolonäyttelyssä New Yorkin MoMA:ssa. Teos saa syvempiä merkityssävyjä taiteilijan henkilöhistoriasta, jossa keittiöympäristöllä on symbolinen, lapsuuteen ja takaisin juurille vievä tehtävä.

Toinen klassikoksi luokiteltava taiteilija näyttelyssä on suomalainen videotaiteilija Eija-Liisa Ahtila. Hänen kolmiosainen installaationsa Talo (2002), joka oli ensi kerran esillä 11. documentassa Kasselissa vuonna 2002, kertoo naisesta, jonka maailma yhtäkkiä romahtaa: aika ja tila, todellinen ja virtuaalinen, kuva ja ääni vaihtavat paikkaa, lähtevät vaeltamaan. Ahtila, joka on tunnettu narratiivisista kokeiluistaan, välittää tässä työssä psykoottisen kokemuksen audiovisuaalisin keinoin.

Paikallisen videotaiteen kansainvälistä läpimurtoa aikoinaan symboloineen Ene-Liis Semperin Ovi (2002) on viime aikojen merkittävimpiä videohankintoja Viron taidemuseon kokoelmiin ja samalla Semperin tunnetuimpia ja tunnusomaisimpia teoksia. Teos, jossa on ehkä poikkeuksellisen niukka dramaturgia, mutta toisaalta väkevän metafyysinen kuvakieli, asettaa katsojan pimeään huoneeseen, jossa raollaan olevasta ovesta häämöttää ihmishahmo. Ovi sulkeutuu, ja pimeään huoneeseen jää rivi avonaisia langanpäitä, erilaisia tulkintamahdollisuuksia. Samoin laajaa kansainvälistä tunnustusta saaneelta ja virolaisen videotaiteen lippua 1990-luvulta asti korkealla pitäneeltä Kai Kaljolta on Kumussa ensimmäistä kertaa esillä hänen tuotantonsa alkuvuosilta peräisin oleva videoteos Ja silti (And Nevertheless, 1997), joka pohtii ajan kulua, ihmiselon rajallisuutta ja fyysisen maailman väliaikaisuutta.

Kumun viidenteen kerrokseen on sisustettu lukunurkkaus, jossa nähtyä voi pohtia tekstien kautta. Ne on valittu näyttelyssä esiintyvien taiteilijoiden suositusten perusteella.

Näyttely on avoinna 2. tammikuuta 2011 saakka.