Setokaiskulttuurin juuret ovat sekä idässä että lännessä, mistä kertoo myös luonnehdinta katõ ilma veere pääl - ”kahden maailman rajalla”. Virossa setokaisia on arviolta 10 000 - 13 000, ja heistä 3 000 - 4 000 asuu kotiseudullaan.

Rajaseutujen asukkeina setokaiset ovat saaneet tilaisuuden säilyttää kielensä, elämäntyylinsä, ruokansa sekä ainutlaatuiset kansallisasunsa.

Setokaiset ovat hyvin uskonnollisia. Joka kodissa on oma ikoninurkkaus (pühäsenulk) ja melkein joka kylässä oma pieni kappeli (tsässön). Kappelit ovat yleensä lukittuja, ja avain on kylän vanhimman tai kappelin isännän/emännän hallussa. Ne kuitenkin avataan rukoilua varten kylässä vietettävien pyhien aikaan, jolloin niihin saattaa päästä myös tutustumaan.

Kirkonmenot ovat ortodoksisetokaisille pyhiä. Kirkonpyhinä keräännytään kunnioittamaan esivanhempien sieluja aamulla pidettävään jumalanpalvelukseen, jonka jälkeen kappeli kierretään juhlakulkueessa. Tämän jälkeen kirkonväki aterioi esivanhempien haudalla, jonne osa ruoasta usein jätetään kuolleiden sieluja varten.

Jos haluat kuulla muinaista seton kieltä, käy kuuntelemassa leelokuoron runonlaulantaa. Leelo on kansanmusiikkia, jossa esilaulaja improvisoi sanat, jotka kuoro sitten toistaa. Kuuluisimmat esilaulajat pystyvät laulamaan ulkomuistista jopa 10 000 - 20 000 säettä ja ovat ansainneet arvonimen ”Seto lauluimä”.

Myös perinteiset setokylät ovat näkemisen arvoisia. Vaikka kylät on rakennettu tiiviisti, ne on suunniteltu niin, ettei naapurin pihaan pääse kurkkimaan. Tyypillisessä setokaistilassa on linnamainen suljettu piha-alue, jota ympäröivät rakennukset, portit ja aidat.

Setomaa on kiehtova nähtävyys jokaiselle erilaisista kulttuureista, uskonnoista ja perinteistä kiinnostuneelle. Myös kaunis luonto tekee alueesta näkemisen arvoisen.

Erityisen mieleenpainuvan Setomaan-matkasta saa, kun sen ajoittaa perinteisten pyhien tai juhlien mukaan. Näitä ovat kirmaskit, eli setokaiset juhlapäivät tai kyläjuhlat, Seton kuningaskunnan päivät, Seton leelopäivät, pääsiäinen ja kirkonpyhät.