Länsi-Viron 10 parasta teknistä kohdetta

Majakkoihin kohdistunut kiinnostus on kasvussa merikulttuurin suosion kasvun myötä ja sen ansiosta on panostettu historiallisten majakkarakennusten säilymiseen ja niille on löydetty vaihtoehtoista käyttöä matkailukohteina.

Vuodesta 1531 lähtien merenkävijöille suuntaa näyttänyt Kõpun majakka Hiidenmaalla on varmuudella yksi maailman kolmesta vanhimmasta keskeytyksettä toimineesta majakasta, joidenkin tietojen mukaan maailmanlaajuisesti vanhin laatuaan. Hiidenmaan ohi kulki eräs tärkeimpiä Euroopan pohjoisosan kautta itää ja länttä yhdistävä kauppareitti ja kauppiaita huolestuttivat alusten haaksirikot Itämerellä. Laivojen varoittamiseen Hiiun matalikon karikoista rakennettiin Hiidenmaan korkeimpaan paikkaan 67 metrin korkeuteen kohoava Kõpun majakka. Ristnan ja Tahkunan valuraudasta rakennetut majakat on suunniteltu ja valmistettu kuulun ranskalaisen insinöörin Gustave Eiffelin toimistossa ja ne on tuotu tänne Ranskasta. Paikan päällä onnistuttiin majakat kuitenkin vahingossa vaihtamaan, joten merenkulun kannalta vähemmän tärkeä Tahkunan majakka on Ristnan majakkaa korkeampi ja näyttävämpi.

Saarenmaan Sõrven niemimaan kärjessä sijaitsevan Sõrven majakan korkeus merenpinnasta on 53 metriä. Vierailukeskuksen rakennus on entisen majakka-aseman työntekijöiden asuintalo, johon on koottu myös Viron majakoita esittelevä näyttely.

Kaikissa neljässä majakassa voi kiipeä aivan huipulle ja ihailla sieltä avautuvaa näköalaa metsien ja meren yli.

Jos aiheena ovat tuulimyllyt – maisemakuvan rikastuttajat ja meidän esivanhempien ahkeruuden todistajat, on tietenkin matkustettava Saarenmaahan. Alkuperäisen ilmeensä säilyttäneen Anglan myllyvuoren viidestä myllystä neljä edustavat perinteistä saarenmaalaista myllymallia. Samalla alueella avatussa Anglan perinnekulttuurin keskuksessa voi alansa asiantuntijoiden johdolla osallistua erilaisten työpajojen toimintaan ja kokeilla mm. saven muotoilua, villan käsittelyä, huovutusta tai leipomista. Muhun saaren symbolissa, Eemun tuulimyllyssä, voi tutustua tuulimyllyn rakenteisiin ja toimintaperiaatteeseen, jauhaa itse jauhoja käsikivellä ja ostaa myllärin valmistamia matkamuistoja.

Lümandan alueella Saarenmaalla ovat kalkkikiven louhinnan ja kalkinpolton perinteet ulottuneet jo  kauas historiaan. Noin 10-15 hehtaarin kokoisella alueella on laskettu olevan peräti 16 vanhaa kalkinpolttouunia ja kalkkia valmistetaan siellä edelleen melkein samoilla menetelmillä kuin 90-100 vuotta sitten, mutta tietenkin hieman modernisoidusti. Kalkinvalmistusta esittelevä polku ja keskusrakennus muodostavat yhdessä Lümandan kalkkipuiston, jossa voi tutustua kalkin ja tervan polttamiseen, osallistua erilaisiin koulutuksiin, työpajoihin ja opastettuihin kieroksiin, lähteä kävelyllä elämyspolulle ja nauttia piknikistä.

Haapsalun kylpyläkaupungin palvelemiseen vuosina 1903-1905 rakennetun junaradan merkitystä ei voi vähentää. Aikoinaan radan pääteasemana ollut Haapsalu esittelee Viron rautateiden historiaa eläkkeelle jääneillä junilla, salaperäisen komealla asemarakennuksella, tavattoman pitkällä laiturilla ja keisarille rakennetulla paviljongilla. Vanhassa asemarakennuksessa sijaitsevassa rautatie- ja viestintämuseossa pääsee tutustumaan viestintävälineiden kehitykseen ja historiaa aina lennättimestä ja kammella toimivasta puhelimesta nykyaikaisiin matkapuhelimiin ja tietokoneisiin. Keila-Haapsalun reitin varrella sijaitseva historiallinen Ristin vesitorni toimi tarkoituksensa mukaisesti – höyryvetureiden vesisäiliöiden täyttäjänä – aina 1970-luvulle saakka. Vesi pumpattiin melkein 15 metrin korkeudessa sijaitsevaan säiliön höyrypumpulla toimivalla pumppaamolla, alakerrassa oli vedenlämmitin eli kattila, joka piti veden riittävän lämpimänä, jotta se ei jäätyisi pakkasilla.

Viron museorautatiellä Pärnumaan Lavassaaressa voi kesäisin matkustaa höyry- tai dieseljunalla. 1980-luvulla perustetun museon ulkoilmanäyttelyssä on esillä 80 erilaista kulkuneuvoa, mm. viisi höyryveturia, yli 700 historiallista valokuvaa, esinettä ja asiakirjaa luovat kattavan kuvan Viron kapearaiteisen radan historiasta.

Maanvarana käytetyn turpeen ja sen käsittelyn historian esittely nykypäivää ja tulevaisuutta varten on järjestetty eräässä Pärnumaalle ominaisessa rakennuksessa, vuonna 1938 valmistuneella brikettitehtaalla eli Viron turvemuseossa. Museon lähellä on myös suohon johtava rautatie, jolla voi matkustaa aikoinaan käytetyllä turvejunalla.