TOP 10 patikkareittiä

Virun räme on Viron helppopääsyisimpiä suopolkuja. Se kiertää Lahemaalle luonteenomaisessa metsä- ja rämemaisemassa. Polku on 3,5 kilometriä pitkä, kierroksen pituus on 6 kilometriä. Luontopolku esittelee rämekasvistoa, entisiä dyynejä, harjua ja kangasmetsää. Suon yli kulkevat pitkospuut, joiden keskellä on näkötorni. Polku on varustettu viitoilla ja opastauluilla. Hyvä tietää: näkötornille asti (1400 m) kulkevia pitkospuita pitkin voi kulkea myös pyörätuolilla tai lastenvaunuilla. Liikuntaesteiset pääsevät myös tornin ensimmäiselle tasanteelle! Kulje kasviston ja maaperän suojelemiseksi vain pitkospuilla, älä aja pyörällä.

4 km pitkä polku kulkee pinnoitettuja teitä ja pitkospuita pitkin erilaisten metsätyyppien, kanavien ja lähteiden kautta. Männikun puoleisessa osassa on 10 metriä korkea havaintotorni, jossa voi myös levähtää. Polun voi kulkea kuivin jaloin kaikkina vuodenaikoina. 2 kilometriä pitkä polku lapsille ja liikuntaesteisille kulkee suuressa määrin pinnoitettua tietä pitkin ja sen voi kulkea kokonaan alustoineen lastenvaunujen kanssa tai pyörätuolilla. Kummallakin polulla on paikallista luontoa esitteleviä tietotauluja. Älä telttaile tai tee nuotiota, ota roskat mukaasi. Kerää marjoja ja sieniä etäämpänä silloista ja poluista, jotta myös seuraava tulija näkisi metsän antimia.

Eidaperen lähellä sijaitseva Mukrin räme on syntynyt järven soistuessa noin 9000 - 10 000 vuotta sitten ja sitä pidetään eräänä Viron vanhimpana suona. Mukren rämeellä sijaitsee 14 metriä korkea näköalatorni. Rämeelle johtaa lautatie. Rämeessä sijaitseva Mukrin järvi on 2,2 hehtaarin kokoinen vedensilmäke saarekkeineen ja vesiruusuineen. Ellet pelkää tummaa vettä, voit uida siinä. Suon mättäiltä voi myös kerätä marjoja. Mukrin räme on harvoja suolaueita, joilla pystyy kävelemään kuivin jaloin. Mikäli lautatie tuntuu liian helpolta vaihtoehdolta, voi suolle mennä myös suokengillä.  

Retkimajat, näkötorni ja pitkospuut kutsuvat Meenikunnon rämeelle useita luonnosta kiinnostuneita. Kyseessä on kaunis levähdysalue. Pitkospuita pitkin kävellessä voi nähdä tavallisia suokasveja: vaiveroja, suokukkia, variksenmarjoja, suopursuja ja tupasvillaa, rämeen reunassa kasvaa myös vaivaiskoivuja. Eniten rämeellä kasvaa moniväristä rahkasammalta. Rämeen reunan umpeen kasvaneesta ojasta voivat rohkeimmat kokeilla maistaa erikoisen makuista rämevettä. Hyvä tietää: Pitkospuita pitkin voi kulkea myös lastenvaunuilla tai pyörätuolilla.

Tämä räme on yksi Kõrvemaan suurimmista. Rämealueen koko on noin 1 000 hehtaaria. Runsaiden suojärvien täplittämän maalauksellisen kohosuon ominaispiirre on rämeen kaksitasoisuus eli kahdessa eri tasossa sijaitseva suonsilmäkkeiden ketju. Rämeen suojärville kokoontuu keväisin ja syksyisin tuhansia vesilintuja. Rämeen keskellä on Kakerdajan järvi. Kakerdajan järvestä vajaa kilometri itään sijaitsee 2,6 hehtaarin kokoinen, runsaslajinen Hiiesaaren suosaari, joka on ilmeisesti vanha turva- ja uhripaikka. Luontopolun kokonaispituudesta on pitkospuita 4 kilometriä. Vuonna 2020 Kakerdajan polun Kalajärven polkuosuudelle (3,4 km) laitettiin heijastimet. On suositeltavaa ottaa mukaan oma taskulamppu.

Polun ensimmäinen osa on päällystämätöntä tietä, joka kulkee aluksi korkeajännitelinjan alla, sitten niityn yli Marimetsan purolle ja sieltä puron reunaa pitkin tietotaululla varustetulle levähdyspaikalle. Levähdyspaikalta on pitkospuut Marimetsan rämeelle. Polun lopussa on puualustalla 7,6 m korkea näkötorni. Marimetsan rämeellä näet lettoja, vaihettumissuota ja kohosuota, myös linnusto ja kasvisto ovat runsaita. Polun pituus edestakaisin on 9 km, josta pitkospuita on 2x2 km, varaa aikaa 4–5h. Polku on paikoittain märkä – älä unohda kumisaappaita. Polulla on kuivakäymälä, penkit lepäämiseen, tietotaulu, jossa on kartta ja polun kaavio.

Oidreman-Tuhun suojakso on yksi Länsi-Viron suurimpia suojaksoja. Se sijaitsee vain 10 kilometrin päässä merestä ja on kehityshistoriallisesti nuori. Idänpuoleista osaa kutsutaan Tuhun letoksi, länsipuoleista osaa Tuudin rämeeksi. Suota yritettiin kuivattaa sodan jälkeen, mutta onneksi suurin osa suosta jäi kuitenkin koskemattomaksi. Hyvä tietää: Retkipolulla on 900 metriä pitkospuita, ja polun kiertää noin tunnissa. On suositeltavaa ottaa mukaan kumisaappaat.

Hüpassaaren 5 kilometrin pituinen luontopolku kulkee soistuvan metsän läpi Kuresoon suolle. Polku alkaa nuotiopaikalta, jossa voi grillata ja telttailla. Pitkospuut kulkevat omaperäisten pitkittäisten suonsilmäkkeiden ohi, joiden rannalle on rakennettu levähdyspaikkoja levähtämistä ja suon hiljaisuudesta nauttimista varten. Maalauksellisen suomatkan varrella on lisäksi lehtoniitty sekä suosaari, jossa on mahdollisuus seurata varisperheen puuhia. Reitin lopussa sijaitsee säveltäjä Mart Saaren kotimuseo.

3 km pituinen Väätsan vaellusreitti sijaitsee Väätsan luonnonsuojelualueella Järvamaalla. Suojelualueen tarkoituksena on rämeiden, nevojen ja suometsien suojelu. Vaellusreitin alku on merkitty tietotaululla. Väätsan vaellusreitillä liikkuessa voi nähdä osan muinaisesta Paide-Tallinnan talvitiestä. Talvitie on säilynyt 1,2 km pituisella rämeosuudella hyvin. Turvekerroksen keskimääräinen paksuus talvitien kohdalla on yli 3 m. Kartanon aikaan rämeen keskiosassa olevat heteet yhdistettiin edelleen nähtävissä olevilla ojilla kosteuttamaan Lokutan joen yläjuoksulla olevia niittyjä. Muutettujen hetealueiden välistä aluetta kattaa harvinainen 100-vuotias suomännikkö.

Lintutien vaellusreitin lintutorni sijaitsee Käreveren luonnonsuojelualueella, joka kuuluu linnuista kiinnostuneiden eniten vierailemiin paikkoihin. Täällä on tavattu yli 200 lintulajia. Kuuden metrin korkuisesta lintutornista voi katsella lintuja, niiden muuttoa ja pesintää, sekä keväistä tulvaa ja monipuolista joki-, luhta- ja metsäeliöstöä. Alueen tavoitteena on harvinaisten lintu-, eläin- ja kasvilajien ja niiden asuinpaikkojen, metsä- ja luhtayhteisöjen ja sisävesistöjen suojelu. Suojelukohteina olevia lajeja ovat mustahaikara, pikkukiljukotka, merikotka, useat lepakkolajit, toutain, kivisimppu jne.