Saunomista virolaisittain

Virossa on ollut kylpylöitä jo yli 200 vuoden ajan, mutta maan saunaperinne ulottuu sitäkin kauemmaksi ajassa. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät saunoista ovat nimittäin peräisin 1300-luvun Pohjois-Virosta. Samaan tapaan kuin Suomessa, myös Virossa saunalla on aikoinaan ollut erilaisia käyttötarkoituksia – saunaan on synnytty, siellä on parannettu sairauksia ja pidetty yllä sosiaalisia suhteita. Nykyään virolainen sauna on ennen kaikkea fyysisen ja henkisen puhdistautumisen paikka, joka tuo ihmisiä yhteen poikkeuksellisella tavalla.

Savusauna on aina ollut tärkeä osa jokapäiväistä elämää Etelä-Viron Võrumaalla. Võrumaan saunatavat ovat pitäneet pintansa, eikä nykyaika ole päässyt haalistamaan perinteitä, jotka liittyvät saunojen rakennustaitoihin, lämmittämiseen, vihtomiseen ja lihan palvaamiseen. Missään näitä perinteitä ei vaalita hartaammin kuin Võrumaalla, jossa lippua kantaa erityisesti Mooskan tilan savusauna. Sen isäntinä toimivat Eda ja hänen kumppaninsa Urmas, joilla tämän ajattoman käytännön perinteet ovat verissä.

Savusaunan erityispiirre on, ettei siinä ei ole savupiippua, vaan palavan puun savu kiertää saunassa. Kun tuli on palanut saunassa pitkään, sen annetaan sammua ja suurin osa savusta tuuletetaan pois ennen saunomisen alkamista. Perinteinen savusaunominen on kuin seremonia, joka kestää vähintään kolme tuntia.