”Kuolemaan valmistautuminen on aina ollut osa ihmisen elämää. Lisäksi uskottiin, että sielun kuolemanjälkeisessä elämässä ratkaisevaa on se, miten henkilö on kuollut,” toteaa näyttelyn kuraattori Merike Kurisoo. ”Keskiajalla kuolemaan valmistautuminen ja kuolinvuoteen tavat oli koottu lehtiseen nimeltä Ars moriendi eli kuolemisen taito. 1400-luvulta alkaen laajalle levinnyt teksti lohdutti ja ohjasi sekä kuolevia että heistä huolehtivia. Näyttelyn otsikko Ars moriendi mukailee alkuperäistä merkitystä ja tarkastelee ennen kaikkea hautajais- ja muistelukulttuurin visuaalista ilmentymistä.”

Ajallisesti näyttely sijoittuu keskiajan ja 1700-luvun välille. Se käsittää kuva-aineistoa sekä katoliselta että luterilaiselta ajalta. Näyttelyssä on mukana Nigulisten museossa esillä olevia hautakiviä, epitafeja, vaakunaepitafeja ja muita sakraalitaiteeseen kuuluvia teoksia, joita myös selitetään.

Hautajaisperinteitä ja -riittejä auttavat ymmärtämään esineet keskiajalta 1700-luvulle: arkunkoristeet, metalliarkut, hautajaisiin kuuluneet regaalit, muistokirjoitukset ym. Esillä on myös vuonna 1678 Tallinnan tuomiokirkkoon haudatun Fabian von Fersenin upea kultabrokadinen kuolinvaate.

Museovieraat näkevät myös 1600-luvun lopulta peräisin olevan lähes neljän ja puolen metrin pituisen kaiverruksen, joka kuvaa Ruotsin kuninkaan Kaarle X Kustaan hautajaiskulkuetta. Esillä on myös vuodelta 1666 peräisin oleva harvinainen mekaaninen kuoleman hahmo, joka on joskus koristanut suurta kelloa Narvan saksalaisen kirkon kuorissa.

Hautajaisiin liittyvät esineet antavat aavistaa, miten komein menoin vainajat saatettiin hyvästellä. Esineet viittaavat edesmenneiden asemaan ja kertovat tuon ajan hautajaisperinteistä. Kuninkaallisten ja aatelisten hautajaisseremoniat kokosivat tähän maallisen vaelluksen viimeiseen esitykseen väkeä kaikista yhteiskuntaluokista surevina omaisina ja yleisönä.

”Kuolema on erottamaton osa elämää, mutta käsitys kuolemasta ja tuonpuoleisesta sekä niiden merkityksestä on vuosisatojen kuluessa muuttunut. Keskiajan ja varhaisen uuden ajan ihmiselle kuolema ei merkinnyt elämän päättymistä, vaan uuden matkan alkua. Tietä taivaaseen tasoittivat osaltaan kirkoille annetut lahjoitukset, lahjoitettu kirkkotaide, aneet, sielunmessut, hyvät teot ja rukoukset,” jatkaa Kurisoo.

Näyttelyn yhteydessä esitetään elokuvakollaasi kuoleman, kuolemisen ja tuonpuoleisuuden heijastumisesta vanhoissa virolaisissa elokuvissa. Tuonpuoleisuuden maantiedettä ja kuolemanjälkeisen elämän päämääriä auttaa selvittämään Nigulisten kuorissa sijaitseva leikillinen lattiakartta. Näyttelyn yhteydessä Nigulistessa avataan myös kolme aiemmin vierailta suljettua seinäkäytävää.

Näyttelyarkkitehti on Liina Siib. Viron taidemuseo kiittää yhteistyöstä seuraavia: Viron historiallinen museo, Narvan museo, Pärnun museo, Tallinnan kaupunginmuseo, Tallinnan yliopiston akateeminen kirjasto, Viron luterilaisen kirkon Tallinnan piispallinen tuomioseurakunta ja Tallinfilmi.

 Näyttely ”Ars moriendi. Kuolemisen taide” on esillä Nigulisten museossa 2.6.2013 saakka.