Prangli

Prangli on Pohjois-Viron ainoa saari, jolla on ollut pysyvää asutusta yli 600 vuoden ajan. Nykyään sen vakituinen asukasluku on vain noin sata henkeä, mutta siitä huolimatta Pranglilla on oma kirkko, koulu, museo, posti sekä yksi kauppa ja ravintola. Saaren elämänmeno on suurimman osan vuodesta rauhallista, ja se vetoaa matkailijoihin aidolla saaristotunnelmallaan.

Kuuden neliökilometrin kokoisen saaren pinta-alasta suurin osa on mäntymetsän peittämää, mutta sen lisäksi sieltä löytyy niin kivisiä ranta-alueita kuin hiekkarantoja, katajistoja ja lehtoniittyjäkin. Saaren luonto on vaihtelevaa, ja sen hiljainen ja rauhallinen tunnelma tarjoaa loistavia mahdollisuuksia rauhalliseen lomailemiseen. Myös alueen 40 vesilintulajia sekä mahdollisuus hylkeiden näkemiseen keväisin kiinnostavat monia luonnon ystäviä. 

Legendan mukaan Pranglin tiheissä kuusimetsissä asui aiemmin merirosvoja ja varkaita. Heistä eroon pääsemiseksi metsä poltettiin, ja sen tilalle kasvatettiin mäntymetsä. Merirosvojen aarteita ei ole vielä löydetty, mutta uskomusten mukaan ne on haudattu Kullamägeen, joka on myös saaren korkein kohta.

Pranglin pitkiin perinteisiin, historiaan, elämänmenoon ja luontoon pääsee tutustumaan saaren museossa. Myös saaren kirkko, Pyhän Laurentiuksen kirkko, on kiinnostava, sillä se on yksi Viron pienimmistä puukirkoista ja rakennettu jo vuonna 1848. Saaren luontoon puolestaan pääsee tutustumaan esimerkiksi Mardin lomatalon tarjoamilla kuorma-autokierroksilla.

Prangliin pääsee kätevästi Leppneemen satamasta, Viimsistä liikennöivällä Wrangö-laivalla, joka kulkee saareen vuoden ympäri. Kesäkaudella lauttoja kulkee muutaman kerran päivässä, talvikaudella harvemmin. Noin tunnin pituisesta matkasta voi nauttia kansipaikoilla tai suojassa sisätiloissa, joissa sijaitsee myös pieni kahvila. Moottoriajoneuvojen tuominen Prangliin on kiellettyä, joten kuljetusta vaativat tavarat on tuotava saarelle paikallisten kuljettajien kyydissä. Saarella liikkuminen onnistuu helposti esimerkiksi polkupyörällä.