Luonnon heräillessä talviuniltaan nousee maasta monenlaisia kasveja, jotka ovat osa virolaista ruokaperinnettä. Virolaiset arvostavat luontoa, ja siksi ajan viettäminen luonnossa esimerkiksi villiruokaa keräillen on edelleen suosittua puuhaa. Luonnon ruokakaappi on kaikkien saatavilla, ja kenties voisimmekin oppia jotakin virolaisten tavoista käyttää luonnon antimia.
Luonnonvaraiset kasvit ovat tulleet yhä suositummiksi viime vuosina. Syötävät kasvit, lehdet ja kukat ovatkin monille kiinnostava harrastus, jonka toteuttamiseen kevät ja alkukesä ovat parasta mahdollista aikaa, sillä luonto on silloin täynnä herkkuja, jotka vain odottavat poimimistaan. Näin rikkaruohoksi luulemasi kasvi voikin olla piristävä lisämauste salaattiisi tai hieno koriste juhien hienoimpaan kakkuun. Jos sinäkin haluaisit kokeilla näitä mahdollisuuksia, olemme listanneet tähän kymmenen luonnonvaraista kasvia ja kukkaa, joiden poimiminen ja syöminen on suosittua Virossa.
Nokkonen on oikea terveyspommi, sillä se sisältää kalsiumia, rautaa, kaliumia ja magnesiumia. Lisäksi nokkosissa on runsaasti klorofylliä ja ne vahvistavat immuunijärjestelmää. Nokkosen piipitoisuus vahvistaa hiuksia, ihoa ja kynsiä, minkä lisäksi nokkonen puhdistaa kehoa ja vahvistaa munuaisia. Nokkonen tunnetaan polttelustaan, mutta keittämällä tai paistamalla kasvin pääset eroon polttavasta tunteesta. Voit käyttää kasvia erimerkiksi leipätaikinan seassa, muhennoksissa, piirakoissa, salaatissa tai teessä. Nokkosen versoja ja lehtiä voidaan myös kuivata ja käyttää ravitsevana jauheena.
Nokkospesto
Ainesosat:
- 2 litraa juuri poimittuja nokkosia
- 2 valkosipulinkynttä
- 60 grammaa parmesaanijuustoa
- 1 dl cashewpähkinöitä
- 1 dl luomuoliiviöljyä
- Yrttisuolaa
Tee näin: Upota nokkoset kiehuvaan veteen ja huuhtele ne sen jälkeen kylmässä vedessä. Purista vesi pois ja paloittele nokkoset. Sekoita pähkinät, valkosipuli ja juusto, kunnes seos on tasaiseksi hienonnettua. Lisää nokkoset ja sekoita. Kaada joukkoon vähitellen oliiviöljyä, kunnes pesto on sopivan kermaista ja tasaista. Mausta yrttisuolalla makusi mukaan.
Voikukka on Viron yleisin rikkaruoho. Älä kuitenkaan hävitä sitä, sillä se sisältää C-vitamiinia ja on puhdistava diureetti, joka vahvistaa maksaa ja ja stimuloi ruoansulatusta. Voikukka on vahva, jyrkästi pippurinen ja maultaan hieman katkera. Lehtiä voidaan käyttää salaateissa, piirakoissa, smoothieissa tai kuivattuna. Käytä vapaasti pieniä lehtiä - vanhemmat lehdet voivat olla hieman kitkerän makuisia. Myös kukat ja juuret ovat syötäviä. Kukkia voi käyttää myös koristeena ruoassa tai keittää niistä terveellistä teetä tai vaikkapa voikukkaviiniä. Voikukan juuren ravinnepitoisuus on lähes sama ympäri vuoden, mutta parhaimmillaan se on syksyllä, kun kaikki ravinteet on ovat juuressa.
Karhunlaukka on kelvollinen kilpailija valkosipulille, ja parasta on, että se kasvaa villinä metsässä. Toisin kuin valkosipulista, karhunlaukasta käytetään vihreitä lehtiä. Karhunlaukan lehdet muistuttavat myrkyllisen kielon lehtiä, mutta jälkimmäinen ei haise sipulilta ja sen lehdet ovat karheampia ja vahamaisia. Karhunlaukan lehdet, kukat ja silmut ovat syötäviä ja niitä voidaan käyttää esimerkiksi keittoihin, pääruokiin, öljyihin, salaatteihin ja mausteisiin. Tee karhunlaukasta pestoa, mausta sillä aioli tai käytä sitä yrttivoissa. Karhunlaukka on herkkä lämmölle, eikä sitä pidä lämmittää, koska sen maut ja ravinteet menetetään lämittäessä.
Käenkaali on maultaan hapan ja muistuttaa ulkonäöltään apilaa. Käenkaalia kasvaa kaikkialla Virossa. Keväällä se leviää kuin matto maan päälle. Kasvi viihtyy kosteassa sekametsässä ja on väriltään joko punaista tai vihreää. Kasvin kukkia voi myös syödä, mutta muista olla sekoittamatta niitä valkovuokkoihin, jotka ovat myrkyllisiä. Kasvi sisältää oksaalihappoa, joka on sama happo kuin raparperissa. Suurina määrinä oksaalihappo on myrkyllistä, mutta kasvia on syötävä silloin erittäin paljon. Jos sinulla on munuaisongelmia, sinun tulee kuitenkin välttää oksaalihappoa kokonaan. Käenkaali on hyvä syötäväksi sellaisenaan, mutta kokeile myös lisätä sitä salaattiin, jälkiruokaan tai sekoita sitä jäätelöön jännittävän makuelämyksen saamiseksi.
Vuohenputki on yksi yleisimmistä rikkaruohoista. Vuohenputki toimii haudutettuna, piirakoissa tai munakasissa. Lehdet ovat hyödyllisiä myös salaateissa ja pestossa. Vanhempia lehtiä voidaan käyttää vihreänä jauheena tai mausteena, ja niissä on persiljan, sellerin ja jäkälän maku.
Niittysuolaheinää kutsutaan pohjoismaiseksi sitruunaksi sen happamuuden vuoksi. Niittysuolaheinä sopii esimerkiksi rasvaisiin ruokiin, kuten loheen ja rasvaiseen lihaan, kermakastikkeisiin ja majoneesiin sekä jälkiruokiin. Lehdet voidaan myös sekoittaa keittoihin tai käyttää kokonaisina salaateissa. Luonnonvaraisten lajikkeiden maku on terävämpi korkeamman oksaalihappopitoisuuden ansiosta, ja niissä on kiivien tai happamien mansikoiden tuoksu. Viljelty niittysuolaheinän lajike on paljon miedompi. Muista, että oksaalihappo on myrkyllistä, mutta pienet määrät ovat vaarattomia.
Mesiangervo on suurikokoinen kasvi, joka voi kasvaa yli puolitoista metriä korkeaksi. Sitä tavataan kaikkialla Virossa. Pohjoisen ihmiset ovat arvostaneet sitä ammoisista ajoista lähtien. Etsi sitä ojan reunoilta, pelloilta tai metsäpenkereeltä. Hieman hunajalle tuoksuvat kukat ovat väriltään kermanvalkoisia, ja niistä voit valmistaa maukasta mehua samalla periaatteella kuin seljankukkamehua. Kuivatuista lehdistä voi valmistaa maukasta yrttiteetä, jonka sanotaan myös lievittävän erilaisia kipuja. Tämä johtuu mesiangervon sisältämästä salisyylihaposta, joka on asetyylisalisyylihapon kaltaista ainetta, joka on useiden päänsärkytablettien vaikuttava aine. Kuten kaikkien lääkekasvien kohdalla, on tärkeää olla käyttämättä kasvia liikaa. Älä siis juo sitä joka päivä tai liian suuria määriä kerralla. Kasvi sopii parhaiten iltateeksi, koska sillä on rauhoittava vaikutus.
Kevätesikko on kaunis kukka, joka ilmestyy myöhään keväällä nurmikoille kaikkialla Virossa. Itse asiassa kevätesikko on Virossa niin yleinen, että sillä on yli 200 erilaista vironkielistä nimeä. Kevätesikko on vanha lääkekasvi, jonka lääkevaikutukset johtuva saponiinista, joka on voimakas yskänlääke. Kukka on upean kaunis koristeeksi salaatteihin ja maistuu hieman makealta ja kukkaiselta ja sopii viininvalmistukseen. Kansanlääketieteessä kevätesikkoa on käytetty myös päänsärkyyn ja konjakkimausteena. Kukkia ja juuria pidettiin kouristuksia estävänä, ja juuri oli myös diureetti ja yskää hillitsevä. Voit käyttää lehtiä salaateissa ja keitoissa. Voit myös sokeroida kevätesikoita ja käyttää niitä kakkujen ja leivonnaisten koristeena.
Kuusen versot sopivat poimittavaksi keväällä ja alkukesällä. Tänä aikana versot ovat kirkkaan vihreitä, pehmeitä ja pureskeltavia, miedon hapokkaan makuisia. Kuusen versoja on pitkään pidetty kehoa vahvistavina ja parantavina. Versoja on kerrottu pureskellun aiemmin laajasti sen antibakteeristen ominaisuuksien ja runsaan C-vitamiinin vuoksi. Sen katsottiin muun muassa puhdistavan ikeniä ja lievittävänä keripukkia. Kuusen versoja on myös käytetty ruoanlaitossa pitkään. Kuusen lisääminen ruokaan antaa ihanan maun, joka muistuttaa hieman rosmariinia.
Syreeni on merkki siitä, että myöhäinen kevät, tai ehkä pikemminkin alkukesä on saapunut ja valkoiset, vaaleanpunaiset ja purppuraiset kukat tuoksuvat voimakkaasti. Kukista voidaan valmistaa mehua, hyytelöä tai hilloa. Voit syödä kukan myös raakana tai koristella niillä esimerkiksi salaatteja. Sokeroidut syreeninkukat kaunistavat jälkiruoan. Kukan tuoksu tulee helposti hallitsevaksi, joten ruuanlaitossa käyttäessäsi kannattaa olla tarkkana kuinka paljon kasvia käytät.
