Joka vuosi helmikuun 24., Viron tasavalta juhlii itsenäisyyspäiväänsä.
Noin sata vuotta sitten vuosina 1918-1920 Viron kansa taisteli itsenäisyydestään Neuvosto-Venäjää vastaan. Kaikkein merkittävin päivä oli 24. helmikuuta 1918, jolloin Viro julistautui itsenäiseksi. Päivästä tuli kansallinen juhlapäivä, jota juhlistetaan vuosittain.
Juhlallisuudet Vapaudenaukiolla Tallinnassa itsenäisyyden ensimmäisenä vuosipäivänä 24. helmikuuta 1919.
Photo by: Wikimedia CommonsVuosisatoja vieraiden valtojen alaisena olleet virolaiset eivät koskaan luopuneet unelmastaan itsenäisestä valtiosta. Julistus maan itsenäistymisestä annettiin helmikuun 23. päivä vuonna 1918 Endla-teatterin parvekkeelta Pärnussa. Se sai paikalla olleen yleisön puhkeamaan riemuun ja tapailemaan Mu isamaa, mu õnn ja rõõm (Isänmaani, onneni ja iloni) -laulua, josta tuli myöhemmin Viron kansallislaulu. Seuraavana päivänä 24. helmikuuta itsenäisyysjulistus saavutti Tallinnan, ja se julkaistiin laajan yleisön nähtäväksi. Viron tasavalta oli syntynyt.
Viron ja Suomen kansallislauluissa on sama melodia, jonka on säveltänyt Fredrik Pacius. Vironkielisen sanoituksen teki Johann Voldemar Jannsen vuonna 1869. Laulun vironkielinen nimi tarkoittaa suomeksi "Isänmaani, onneni ja iloni".
Photo by: Guillaume SpeurtNeuvostoliitto liitti Viron itseensä miehitettyään maan vuonna 1940. Tätä vastusti spontaanien laulavien mielenosoitusten sarja, joka huipentui vuonna 1987. 14. toukokuuta 1988 kansallisia tunteita ilmaistiin Tarton pop-musiikkifestivaaleilla. Festivaalin aikana esitettiin "viisi isänmaallista laulua" ja katsojat ottivat toisiaan käsistä ja lauloivat yhdessä. Tästä syntyi uusi perinne. Samana vuonna kesäkuussa pidettiin Vanhankaupungin festivaali myös Tallinnassa, ja festivaalin virallisen osan jälkeen isänmaallisten laulujen laulaminen jatkui koko illan ajan.
Laulava vallankumous on merkittävä osa vuosien 1987–1991 tapahtumia, jotka johtivat Viron, Latvian ja Liettuan palauttamiseen itsenäisiksi valtioiksi. 23. elokuuta 1989 noin kaksi miljoonaa ihmistä osallistui valtavaan joukkomielenosoitukseen ja muodosti noin 600 kilometriä pitkän ihmisketjun Baltian läpi. Vuonna 1991 Neuvostoliiton panssarivaunut yrittivät pysäyttää itsenäistymisprosessin, mutta ihmiset toimivat ihmiskilpinä ja onnistuivat suojelemaan radio- ja televisioasemia, mukaan lukien Tallinnan TV-tornia. Viro julisti uudelleen itsenäisyytensä 20. elokuuta 1991, joka on nykyään yleinen vapaapäivä (Viron uudelleenitsenäistymispäivä).
Helmikuun 24. päivää juhlitaan joka vuosi ilotulituksilla, konserteilla, puolustusvoimien paraatilla ja presidentin vastaanotolla. Lapset ja aikuiset voivat ihastella sotilaskalustoa sekä nauttia puolustusvoimien, poliisin, rajavartiolaitoksen ja Yhdysvaltain ilmavoimien orkesterien soittamasta musiikista. Paraatin jälkeen Viron presidentti pitää yleensä puheen, joka lähetetään televisiossa, sekä myöntää valtiollisia ansiomerkkejä kunniavieraille juhlavastaanotolla. Kilohailivoileivät ovat perinteinen itsenäisyyspäivän herkku.
105. itsenäisyyspäivän juhlinta etenee näin vuonna 2023:
Virossa on monia kohteita, jotka auttavat ymmärtämään maan vaiheikasta historiaa sen itsenäistymisen ja uudelleenitsenäistymisen aikoihin. Ne ovat erinomainen tapa tutustua Viron historiaan esimerkiksi itsenäisyyspäivän aikaan.