Virolaiset arvostavat hyvää ruokaa, ja kuten useissa muissakin maissa, myös Virossa on kaikenlaisia kummalliselta kuulostavia ruokia, joita ei löydy mistään muualta.
Venäläisillä on okroshka, suomalaisilla salmiakki, japanilaisilla raaka hevosenliha, saksalaisilla Zungenwurst (sianverta, kieltä ja kaurahiutaleita), ruotsalaisilla hapansilakkansa ja kiinalaisilla satavuotiaat munat. Virolaisten "omia juttuja" ovat säilykesilakat tomaattikastikkeessa, raakamaito, pehmeiksi keitetyt makaronit ja kilu- eli kilohailivoileivät.
Silakoita tomaattikastikkeessa? Silakka on Viron kansalliskala, ja jostain kumman syystä samainen kala maistuu virolaisille nimenomaan tomaattikastikkeeseen säilöttynä. Kastike on kylläkin todella hyvää, ja niin on silakkakin. Hiukan vastenmielisestä ulkonäöstään huolimatta kyseinen makuyhdistelmä alkaa tuntua melko hyvältä jo siinä kolmannen suupalan jälkeen. Silakat tomaattikastikkeessa olivat niitä harvoja elintarvikkeita, joita sai kaupoista myös neuvostovuosina. Se on ehkä myös eräs syy siihen, miksi punaisessa soosissa kelluvat kalanpalaset aiheuttavat virolaisissa suoranaisen Pavlovin refleksin.
Silakat tomaattikastikkeessa eivät ehkä kuulosta kovin terveellisiltä, mutta virolaiset ovat tästä suosikkisäilykkeestään huolimatta todellisia luomuruoan puolestapuhujia. Paikallisest eivät mielellään syö mitään, mitä ei ole viljelty tai tuotettu luonnonmukaisesti. Niinpä virolaiset juovat mielellään suoraan navetasta tulevaa maitoa. Ei mitään käsittelyjä eikä lisäaineita! Ja jos lähellä ei satu olemaan sopivaa maitotilaa, virolainen hyppää kuusilitraisella moottorilla varustettuun maasturiinsa, ajaa nasta laudassa ja liikennesäännöistä viis veisaten lähimpään luomumyymälään ja nostaa tiskille laatikollisen luomumaitoa.
Virolaisilla on aivan erityinen suhde makaroneihin. Juurikin makaroneihin, sillä ”pasta” ilmaantui virolaiseen arkeen vasta itsenäisyyden palauttamisen myötä. Neuvostovuosina makaroneja olivat myös spagetti ja kaikki muutkin pastalajit. Pasta-sanalla on viron kielessä myös toinen merkitys, joka liittyy pikemminkin hampaiden pesemiseen kuin kulinaarisiin nautintoihin.
Jostain kumman syystä virolaiset tuntuvat olevan sitä mieltä, että makaronit (ja kaikki muukin pasta) pitää keittää niin pehmeiksi, että ne sanamukaisesti sulavat suussa. Kun virolaiselle tuodaan ravintolassa makaroneja al dente, ne otetaan mukaan ja heitetään kotona kattilaan, jossa niitä keitetään vielä 20 minuuttia – vasta sitten makaronit maistuvat samalta kuin lapsena.
Majoneesi on sen sijaan vakavampi asia. Virolaiset ovat nimittäin täysin vakuuttuneita siitä, että vain he osaavat tehdä sitä aitoa ja oikeaa majoneesia, ja kummallista kyllä, virolaiset ovat tässä asiassa aivan oikeassa. Virolainen majoneesi yksinkertaisesti maistuu todella hyvältä, erityisesti keitettyjen kananmunien tai uunissa paistetun lohen kanssa. Jos et ole maistanut virolaista majoneesia, et tiedä majoneesista vielä mitään! Jo yksistään tämän makuelämyksen vuoksi kannatta varata liput heti ja suunnistaa Virossa lähimpään ruokakauppaan!
Jos matka Viroon ei kuitenkaan ole lähiaikojen suunnitelmissa, voit tehdä perinteisen virolaisen kilu- eli kilohailivoileivän kotona! Siihen tarvitaan tosin hiukan aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta lopputulos on ehdottomasti sen kaiken väärti. Virolainen kiluvoileipä voittaisi takuuvarmasti maailmanmestaruuden, jos kiluvoileivät kilpailisivat maailmanmestaruudesta.
Hyvän ruoan ystäville riittää nähtävää ja koettavaa Virossa, ja jos perinteiset virolaiset maut alkavat kyllästyttää, Tallinnassa, Tartossa, Pärnussa ja useissa muissakin kaupungeissa on erittäin tasokkaita venäläisen, kiinalaisen, japanilaisen, intialaisen, italialaisen, ranskalaisen ja muiden maiden keittiöiden herkkuja tarjoavia ravintoloita!
Tutustu ulkomaalaisten kokemuksiin Virosta: #EstonianWay!
