Vappu, tuo työväen ja haalarikansan juhlista jaloin, tunnetaan myös Virossa. Virolainen vapunvietto kuitenkin eroaa suomalaisesta melko lailla.
Kun noidat ovat ensin mellastaneet Suomessa läpi pääsiäisen, hyppäävät ne luudilleen ja suhauttavat lahden yli Viroon. Vappupäivän vastainen yö, volbriöö, onkin Virossa parasta aikaa ilmassa ilakoivien noitien bongaukseen.
Noitien lisäksi vappuaattona saattaa törmätä muihinkin fantasiamaailman olentoihin – vappua on nimittäin tapana juhlia paitsi noidiksi, myös esimerkiksi shamaaneiksi ja haltioiksi pukeutuneena. Itsekin olen viettänyt virolaista vappua noitapidoissa tukka pystyyn tupeerattuna.
Virolaisen vapun lyhyt historia
Vappuun eli volbripäevaan tai kevadpühaan liitetyt tavat ovat muuttuneet Virossa viimeisten vuosikymmenten saatossa, ja noitaperinne on juurtunut nykyiseen vapunviettoon vasta uudelleenitsenäistymisen jälkeen. Vironruotsalaisten eli niin sanottujen rantaruotsalaisten kerrotaan tosin jo 1800-luvulla pitäneen vappua noitien juhlana.
Neuvostovuosina vappu oli ennen kaikkea töörahvapüha, johon kuuluivat erottamattomana osana poliittiset puheet ja punalippujen värittämät työväen paraatit. Neuvostopropaganda markkinoikin toukokuun ensimmäistä yhtenä vuoden tärkeimmistä pyhistä.
Toisaalta huhti-toukokuun vaihde on aina ollut myös talven jälkien siivoamisen ja pihatöiden kulta-aikaa, minkä vuoksi pihoilla ja puutarhoissa ovat roihunneet nuotiot. Ne kuuluvat virolaiseen vappuaattoon edelleen.
Opiskelijoiden vappu
Oma lukunsa ovat yliopistokaupunki Tarton pitkät vappuperinteet. Tartossa vapunviettoon kuuluvat muun muassa opiskelijoiden komea kulkue sekä Mantan lakitusta vastaava, munasolun ”keksijäksikin” tituleeratun biologi Karl Ernst von Baerin patsaan pesu kuohujuomalla.
Opiskelijoilla on päässään suomalaista ylioppilaslakkia muistuttavat, oppilaitosten ja tiedekuntien omin värein koristellut päähineet. Haalareiden sijaan pukeudutaan kuitenkin pukuihin, kravatteihin ja juhlamekkoihin – ollaanhan sentään Tartossa, virolaisen sivistyksen kehdossa.
Tartossa valta on vappuyönä opiskelijoilla – sen luovuttaa heille asiaankuuluvin ohjeistuksin itse kaupunginjohtaja. Vappuyönä ylioppilasjärjestöjen tiloissa on myös avoimet ovet, ja juhlinta ja verkostoituminen kestää aamuun asti. Vappupäivän perinteisiin kuuluu puolestaan veneily Tarttoa halkovalla Emajoella.
Juhlan arvoinen kevät
Kevään tulo pitkän ja kylmän talven jälkeen on antanut meidän leveysasteillamme aina aihetta juhlaan. Keskiaikaisessa Tallinnassa – ja itse asiassa monissa muissakin eurooppalaisissa kaupungeissa – oli tapana valita helluntain tienoilla Toukokreivi eli Maikrahv.
Arvostetun edustustehtävän sai vuoden mittaiseksi valtakaudeksi ratsastus- ja ammuntakilpailuissa parhaimmin menestynyt osallistuja, joka valitsi rinnalleen myös Toukokreivittären. Toukokreivin valinnan ympärille kiertyi koko joukko syöminkejä, juominkeja ja muuta juhlintaa.
Vaikka keskiaikaisista juhlista liikkuu jos jonkinmoista legendaa, on ainakin nykymuotoinen vapunvietto Virossa huomattavasti suomalaista rauhallisempaa. Juhlapäivästä tietämätön ei sitä katukuvassa välttämättä edes huomaa.
Vappupäivä on Virossakin virallinen juhlapyhä, mutta asialla ei ole suurta merkitystä esimerkiksi kauppojen ja ravintoloiden aukioloaikoihin. Museovierailulle halajavan kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi tarkistaa aukioloajat etukäteen netistä – mutta niinhän kunnon turisti tekee joka tapauksessa.
Tarkkana liikenteessä!
Omista virolaisista vappukokemuksistani legendaarisin sijoittuu vuosikymmenen takaiseen Tallinnaan. Vappupäivän tullen pukeuduin suomalaiseen ylioppilaslakkiini, lauloin paikallisen poliisikuoron riveissä mustamäkeläisen puiston perhetapahtumassa ja parkkeerasin autoni sen jälkeen huolettomasti kadunvarteen – olihan pysäköinti kansallisena juhlapäivänä ilmaista, kuten olin tunnollisen maahanmuuttajan tavoin viranomaisilta etukäteen varmistanut.
Istuessani ravintolapöydässä autoni alkoi liikkua itsestään. Kyseessä eivät kuitenkaan olleet pahankuriset vappunoidat, vaan työväen pyhänäkin työhönsä intohimoisesti suhtautuvat hinausauton kuljettajat. Juostuani heidät kiinni he avuliaasti viittoillen selvensivät, mihin olisin saanut pysäköidä. Olin osunut pari metriä harhaan ilman kyseiseen parkkiruutuun vappunakin vaadittavaa lupalappua. Sain autoni takaisin pikavoitolla ryyditettynä ja vilkutin sedille hyvästiksi.
Elämäni ensimmäisten parkkisakkojen ojentamana kehotan noudattamaan lakeja ja määräyksiä tänäkin vappuna. Jotta se olisi mahdollisimman helppoa, on Viron poliisi onneksi antanut (puoli)virallisen ohjeistuksensa myös vappuyönä lentäville noidille.
Luudalla liikennöinti edellyttää noidille suunnatun N-luokan ajokortin, viranomaisen myöntämän lentoluvan ja turvavarusteiden olemassaoloa. Viimeisiin kuuluvat suojalasit, laskuvarjo, heijastimet luudan molemmilla kyljillä sekä punainen jarruvalo. Alkoholin käytön osalta luuta rinnastetaan muihin ajoneuvoihin – suomeksi: klara vappen, bara vatten!
