Viro Unescon listoilla

UNESCO:n Maailman muisti -ohjelman kansainvälinen rekisteri

UNESCO:n Maailman muisti -ohjelman kansainvälinen rekisteri kokoaa yhteen maailman historian merkittävimpiä asiakirjoja ja dokumentaarista kulttuuriperintöä.

Hansaliiton historialliset asiakirjat

Itämeren alueen kauppakaupunkeja 1200–1700-luvuilla yhdistäneen Hansaliiton historiaa valottava asiakirjakokoelma hyväksyttiin Maailman muisti -rekisteriin Saksan, Belgian, Tanskan, Viron, Puolan ja Latvian yhteisenä ehdotuksena. Virosta rekisteriin kuuluvat kauppias Hildebrand Veckinchusenlle osoitetut kirjeet sekä hänen 1400-luvulta peräisin olevat tilikirjansa. Asiakirjoja säilytetään Tallinnan kaupunginarkistossa.

Aineeton kulttuuriperintö

Aineeton kulttuuriperintö koostuu Unescon suojelusopimuksen mukaan sukupolvelta toiselle välittyneistä perinteistä, tavoista ja käytännöistä. Niitä ovat esimerkiksi erilaiset käsityötaidot, rituaalit ja juhlatapahtumat, suulliset perinteet ja ilmaisutavat, musiikki ja muut esittävät taiteet sekä luontoa ja maailmankaikkeutta koskevat käsitykset ja käytännöt.

Võrumaan savusaunaperinne

Kaakkoisessa Virossa, Vana-Võrumaalla vaalittava savusaunaperinne on tärkeä osa paikallisen väestön arkipäiväistä elämää. Siihen liittyy runsaasti vanhoja tapoja ja taitoja, joihin kuuluvat muun muassa savusaunojen rakentamisen ja korjaamisen tietotaito, saunanlämmittäisen ja saunomisen erilaiset tavat sekä lihan ja lihtatuotteiden valmistaminen ruoaksi saunassa.

Toisin kuin tavallisessa puulämmitteisessä saunassa, savusaunassa ei ole savupiippua. Siten kiuasta lämmitettäessä puun palamisesta syntyvä savu jää kiertelemään tilaan, ja se tuuletetaan pois vasta juuri ennen saunomaan ryhtymistä.

Savusaunaperinne on ensisijaisesti laupäiväiseen saunomiseen perheen piirissä miellettävä teema, mutta toki Virossa on kymmeniä eri matkailukäyttöönkin tarkoitettuja savusaunoja, jotka lämmitetään juuri vieraiden toivomana ajankohtana. Löydä niistä itsellesi parhaiten sopivin! 

Setojen lauluperinne eli leelo

Leelo tarkoittaa kaakkoisimmassa Virossa elävien ortodoksikristittyjen virolaisten, setojen,  perinteistä runonlaulantaa. Leelotaja vie kuulijansa matkalle vuosisatojen taa muinaiseen Setomaan maakuntaan. Kautta aikain kuuluisimmat paikalliset leelotajat ovat pitäneet muistissaan ja välittäneet eteenpäin tutkijoiden tallennettaviksi jopa 20 000 tarinankerronnallista laulusäettä.

Setoille laulaminen omalla võronkieliseksi murteeksi luokitellulla seton kielellään on tänäänkin luonnollinen ja tärkeä osa arkista elämää. Leelotaminen on heidän tapansa ilmaista ajatuksia ja tunteita, vaalia muistoja sekä välittää niitä eteenpäin nuoremmille sukupolville.

Setomaalla vaalittava lauluperinne on säilynyt elinvoimaisena sekä iäkkäämpien että nuorempien setojen keskuudessa. 

Baltian maiden laulu- ja tanssijuhlaperinne

Tämä perinne on yhteinen kolmelle Baltian maalle, jotka jakavat sen myös Unescon listalla.

Virossa laulujuhlat saivat alkunsa Tartossa jo vuonna 1869 Viron kansallisen liikehdinnän aikana. Sen jälkeen laulujuhlat on järjestetty viiden vuoden välein, ja nykyisiin niillä sekä tapahtumaan v. 1934 lähtien yhdistetyillä tanssijuhlilla esiintyy kymmeniätuhansia aikuisten ja lasten kuorolaisia sekä värikkäisiin kansallispukuihin sonnustautuvia eri-ikäisiä kansantanssijoita. 

Jo pian ensimmäisten Tarton laulujuhlien jälkeen tapahtuman suosio ja kiinnostus vironkielistä kuoromusiikkia kohtaan johti siihen, että juhlalle tarvittiin uusi, "ikioma" pitopaikka. Vuodesta 1928 lähtien onkin Tallinna, täsmällisemmin Piritan rantatien äärellä Tallinnanlahden sopukassa sijaitseva laulukenttä puistoineen ja Laululava palvellut juhlille saapuvien esiintyjien ja yleisömassojen tarpeita.

Laulujuhlien historiallinen merkitys Virolle ja virolaisille on mittaamattoman arvokas - se on kiinteä osa kansakunnan elämää ja tuki virolaisen identiteetin määrittelylle. 

Mulgipuder eli mulgipuuro

Etelä-Virossa, Viljandi- ja Valgamaan alueille sijoittuvan Mulgimaan ruokakulttuuri on koostunut talonpoikaisajoista asti paikallisista raaka-aineista perinteisin reseptein valmistettaviin suhteellisen yksinkertaisiin ruokiin, jotka täyttävät työmiehenkin vatsan.  

Joulukuussa 2024 Unescon maailmanperintöluetteloon lisättiin mulgipuder eli ohrasuurimoista ja perunoista keitettävä puuro tai oikeammin survos, jota tarjoiluvaiheessa höystetään paistetuilla pekonikuutioilla, silavalla tai muulla rasvaisella sianlihalla. Ruokalaji on mulgien keskuudesta levinnyt kauppojen hyllyille ja ruokapöytiin eri puolille Viroa useammankin einesruokia valmistavan ruokatehtaan toimesta.

Biosfäärialueet

Biosfäärialueet ovat Unescon v. 1970 käynnistämään ohjelmaan "Programme on Man and the Biosphere" (suom. "Ihminen ja biosfääri") kuuluvia ja määritykseltään v. 1995 uudistettuja kestävän kehityksen alueita.

Biosfäärialueeseen on kuuluttava lainsäädännöllisesti suojeltu alue eli puskurivyöhyke, jossa kaikki luonnonsuojelun vastaiset toimet ovat kiellettyjä. Sen ohella alueeseen kuuluu yhteistoiminta-alue, jolla voi olla asutusta ja jossa voi harjoittaa taloudesta toimintaa, kunhan se vaalii luonnonvarojen järkevää käyttöä. Biosfäärialueet eivät siis ole kattavasti ajatellen suojelualueita, vaikka ne niitäkin sisältävät. Ohjelman tavoitteena on tasapainoinen suhde ihmisen ja luonnon välillä.

Länsi-Viron saariston biosfäärialue

Biosfäärialueen kokonaispinta-ala on ​1,56 miljoonaa hehtaaria ja se jakautuu kolmen maakunnan - Saarenmaan, Hiidenmaaan ja Läänemaan alueille. Länsi-Viron saaristoalat valittiin Unescon ohjelmaan v. 1990, sillä alueen asukkaat ovat satojen vuosien kuluessa osoittaneet kykynsä elää sopusoinnussa saariston ainutlaatuisen, herkän ja monimuotoisen luonnon kanssa. Asukkaiden tieto ja taidot ovat auttaneet säilyttämään luonnon monimuotoisuutta. Alue tarjoaakin tänään erinomaiset puitteet aistia meren, metsän ja maaseudun sekä ihmisen toimien välistä vuorovaikutussuhdetta.