Mytologinen luontoloma - näkymättömät kumppanisi

Lähde: Britt Samoson

Mytologinen luontoloma - näkymättömät kumppanisi

Lähde: Britt Samoson

  • Lähde: Britt Samoson
  • Lähde: Britt Samoson
  • Lähde: Britt Samoson
  • Lähde: Britt Samoson
  • Lähde: Britt Samoson
  • Lähde: Britt Samoson
  • Lähde: Britt Samoson
  • Lähde: Britt Samoson
  • Lähde: Britt Samoson
  • Lähde: Ahto Kaasik

Tekijä:

Piret MalvHendrik Relven mytologisten hahmojen kuvausten ja Britt Samosonin piirrosten pohjalta

Viro on maailman parhaita paikkoja luontolomasta nauttimiseen. Meidän Sveitsin kokoisessa maassamme on kuusi kertaa vähemmän ihmisiä, lähes puolet maasta on metsän peitossa ja viidennes koostuu suojelualueista. Vaikuttaa lupaavalta, että voisit ladata akkuja täysin rauhassa. Varoitus, et ole kuitenkaan yksin!

Saattajanasi on olento, joka ei muistuta viereisen pöydän kollegaa eikä ikävystyttävää satunnaista tuttua marketin kassajonosta. Pikemminkin häntä voisi verrata salaperäiseen naapurin, joka seuraa sinua syrjäsilmällä ja hymyilee rohkaisevasti, kun olet juuri muuttanut uuteen asuntoon ja liikut vielä tuntemattomissa oloissa varovaisesti. Viron kansanperinteeseen syvälle juurtuneet olennot todistavat muinaisesta elämäntavasta ja siitä, että meillä on edelleen runsaasti puhdasta luontoa, jossa voisi kuvitella näkevänsä näitä mytologisia olentoja yhä tänäänkin toimimassa rauhassa ja saattamassa meitä.

Kävely metsässä

Luontolomalla metsässä sinua saattaa mytologinen Metsik. Metsänhaltija on yksi toistuvimpia hahmoja muinaisen Viron kansantaruissa, ja vanhat virolaiset uskoivat metsänhaltijoiden elävän kaikkialla, jossa on ympärillä puita - alkaen matalista suometsistä ja päättyen laajoihin havumetsiin.

Metsänhaltija

Kansantarut kertovat metsänhaltijasta pitkähiuksisena nuorena naisena, joka pukeutuu pitkään mekkoon, jonka väri riippuu vuodenajasta: keväällä ja kesällä vihreä, syksyllä kirjava ja talvella valkoinen. Eteerinen olento kulkee aina paljain jaloin, myös lumessa. Pitkissä, vaaleissa hiuksissa on kukkia, lehtiä ja marjojen taimia.

Valokuva: Siiri Kumari


Useimmiten metsänhaltija ilmestyy ihmisen eteen metsäneläimenä, lintuna tai upeana puuna. Tarkkaile ympäristöäsi: jos puun oksat muistuttavat ihmisen käsiä tai pitkät sammaleet tuulessa heiluvia hiuksia, on metsänhaltija lähelläsi. Haavaksi muuntautuneena metsänhaltija kahisuttaa lehtiä niin, että ihminen luulee kuulevansa sanoja; lintuna laulaa niin, että ihminen tuntee ymmärtävänsä laulua. Haltijalle mieluisinta on tasapaino: että metsää ei kohtaisi tulipalo ja hakkuu, eläimiä ja kasveja sairaudet ja että metsään ei asettuisi elämään vieraita olentoja, jotka ottavat vallan. Ne, joilla on pahoja aikeita, metsänhaltija eksyttää.

Erityiset metsät

Pieni Abrukan saari leveälehtisine lehtoineen on erityinen paikka, jossa muhkuraisille ja oksaisille lehmuksille voi kuvitella ihmisten käsiä ja kasvoja ja vaeltaessa ajatukset lähtevät pikemminkin johonkin satumetsään, oli se sitten Harry Potterin velhojen koulun ympäristö, Hobitin seikkailujen metsä tai Grimmin satujen metsät alkaen "Hannusta ja Kertusta" ja päättyen "Lumikkiin".

Valokuva: abruka.ee

Metsäisiä kukkuloita suosii Hiid, jonka juuret Viron kansanperinteessä liittyvät pyhiin lehtoihin. Hiid saattoikin olla hiiden hallitsijan nimi. Tämä jättikokoinen haltija rakastaa seurustelua. Ympäriinsä kulkiessaan hän puhuu matalalla, voimakkaalla äänellä ihmisille ihmisten kielellä, linnuille ja eläimille niiden omalla kielellä. Hän pystyy myös naamioitumaan osaksi luontoa, esimerkiksi korkeaksi puuksi, jonka kasvu ylittää kaikki muut, tai hirvikoiraaksi, joka on kooltaan suurempi kuin yksikään oikea hirvi. Jos Hiidestä tuntuu, että vuorta, jota hän puolustaa, ei uhkaa lähiaikoina mikään, hän voi nukahtaa useiksi vuosiksi. Silloin hän muuntautuu kukkulaksi tai jättimäiseksi kivenlohkareeksi, ettei kukaan tunnistaisi häntä sillä aikaa eikä vahingoittaisi häntä.

Suovaellus

Suovaellus kuuluu Viron retkikokemusten parhaimmistoon. Osa hyvää suovaellusta on uiminen suojärvessä ja juolukoiden, karpaloiden, puolukoiden ja mustikoiden poimiminen. Elämys ei ole täydellinen, jollei ole aikaa seurata suolla auringonnousua tai -laskua, mikä on Viron kauneimpia suonäkymiä ja palkitseva kohde intohimoisille valokuvaajille.

Illat ja aamut suolla

Maisemaa muokkaa mytologinen Soovana, jonka liikkuminen muistuttaa suolla leijailevaa sumua.

Valokuva: Mariann Rea

Usvana, puuna tai suomättäänä retkeilijän eteen ilmestyy Soovana. Puu on erikoisen muotoinen, usvalla on jonkin olennon muoto tai suomätäs erityisen silmäänpistävä. Esimerkiksi jos suomättäällä on epätavallisen paljon karpaloita, se voi olla merkki siitä, että kyseessä on Soovana, jonka hiuksissa kasvaa marjoja. Sellaiseen tilaan muuntautunutta suonhaltijaa ei saa häiritä, koska hänellä on surujakso ja häiritseminen, vaikka vain yhden karpalon poimiminen, voi suututtaa hänet niin, että hän reagoi odottamattomalla tavalla.

Loma maatilalla

Virossa ovat nuoria aikuisia ne ihmiset, joiden kaikki kesälomat näyttivät samalta kuin idylli ulkoilmamuseossa. Heidän isoisänsä lämmittivät tavallisena toimenaan lauantaisin UNESCOn kulttuuriperintölistalle kuuluvan oman savusaunan, isoäiti keritsi lampaita, kehräsi itse villaa ja kutoi vanhojen mallien mukaisia lapasia. He itse etsivät maalle päästessään heti voikukanlehtiä nähdäkseen, miten ne hävisivät pelottavan nopeasti kanien väräjävien nenien alle. Heidän lapsillaan puolestaan on jo kaupunkilaismummit, jotka kutovat kyllä itse villapaitoja, mutta laitumelle he eivät enää lapsenlapsen kanssa lähde, ja kaupunkilaisvaarit, jotka tekevät kyllä lasten kanssa puutöitä, mutta eivät valjasta hevosta. Sitä varten on nyt erillisiä lomatiloja, joihin on koottu vanhoja työkaluja ja -tapoja ja joilla voidaan yllättää nykylapsia joka tilanteessa.

Maatiloja lähellä olevien peltojen ja niittyjen haltija on Murumemm (Murueit). Toisin kuin suon- ja metsänhaltijat, hän viihtyy hyvin seurassa, on kiinnostunut ihmisten kuulumisista ja vanhojen kansanviisauksien jakamisesta. Hän pitää yhdessä tekemisestä, oli kyseessä sitten työ tai vapaa-ajanvietto. Talkootöissä hän on väsymätön. Joutohetkinään hän tanssii erittäin mielellään. Kun hän huomaa joutuneensa toisten huomion keskipisteeksi, tanssi voi muuttua melko omalaatuiseksi. Seuraa jossain kesäjuhlassa vieraita. On varsin todennäköistä, että jossain tanssijassa voi epäillä haltijan läsnäoloa.

Kylä- ja maatilakeinut

Kun ihmiset ovat touhussa, pohjoismainen sauna lämpenee ja heinä on juuri niitetty, voi olla varma, että myös Murueit on lähellä.

Valokuva: Mart Vares

Hiekkakivi ja klinttirannikko

Kun muissa Pohjoismaissa teiden reunoilta paljastuu graniitti, niin pienessä Virossa saadaan katsoa kahta täysin erilaista kivilajia. Kaiken lisäksi nämä kivet muokkaavat myös lomailua, jopa siinä määrin, että ilmiön voisi nimetä kivilomaksi! Pohjois-Viron rantajyrkännerannikko kaunistaa romanttista lomaa viettävien elämää tarjoamalla parhaat näkymät merelle. Etelä-Viron muurinkaltaiset korkeat hiekkakivitörmät ja kapeat mutkittelevat joet takaavat laadukkaan matkanteon kanootilla.


Tästä kaikesta pitäisi ilmeisesti olla kiitollinen pienikasvuiselle tanakalle, vääräsääriselle yliluonnolliselle olennolle - Kivialuselle. Hän rakastaa hiljaisuutta ja voi pysyä liikkumatta päiväkausia. Ympäröiviin kiviin sulautuneena hän vaikuttaa kivenlohkareelta ja häntä on vaikea nähdä olentona. Kiviluolassa hän pysyy aina pimeimmässä nurkassa. Jos hän haluaa näyttää pahastumisensa ja pelästyttää nopeasti ei-toivotun vieraan, hän laittaa sijaintipaikastaan vierimään jonkun kohtalaisen suuren kiven, joka ei kylläkään tapa eikä vahingoita kutsumattomia vieraita, mutta aiheuttaa tälle vakavaa ahdistusta. Luolassa hän voi tarvittaessa aiheuttaa lievän sortuman, joka samaten pelottelee tunkeilijan nopeasti pois.

Taevaskoda

Etelä-Viron hiekkakivikuvioita tutkiessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että paljastaako kiven ihmiskehoa tai -kasvoja muistuttava siluetti Kivialusen.

Valokuva: Tiit Mõtus

Joella, järvellä, lähteellä

Virossa on noin 1000 luonnollista järveä ja yli 7000 joen ja puron, niiden rannoilla ei on riittävästi lomamahdollisuuksia. Viron suurimman ja Euroopan viidenneksi isoimman järven Peipsin rannat ovat paikoitellen identtisia kauneimman merenrannan kanssa ovatkin erittäin sopivia rantaloman viettoon. Sekä järvillä että joilla kulkevat historialliset laivat. Viron pisimmällä, 162 km:n pituisella Võhandun joella tapahtuu keväisin soutumaraton, koska silloin on joki muuttunut ryöppyäväksi. Muinaisen terveellisen perinteen jännittävänä ja urheilullisena muunnelmana kulkevat joissa lauttasaunat.

Kaikkia niitä mukavia lomanviettomahdollisuuksia nauttiessa pitää huomioida, että joissa ja järvissä puuhailee Vedenneito (Näkk), joka näyttää itsensä nuorena kalanpyrstöistenä naisena. Vaikka hän on utelias, hän ei halua olla tunkeilevainen ja asettaa itsensä näytteille näin, että herättää kiinnostusta, jotta häneen haluttaisiin lähestyä. Jos kumppani ei osoita kiinnostusta, lopettaa keimaileva Vedenneito viestinnän ja katoaa nopeasti tai käyttäytyy loukkaavasti ja mutristaa. Erittäin aktiivinen on Vedenneito juhannuspäivän aikoihin, hän lipsahtaa vaatimattomana neitosena juhlaväen joukkoon ja nauttii huomiosta: tanssii hyvin, on seurallinen ja iloinen. Mutta hänen ainoa päämääränsä on jonkun löytäminen, joka täysin alistuisi hänen viehätykseensä. Sellaisen ihmisen houkuttelee hän oman kotisen vesistön luo ja yrittää viedä mukaansa veteen. Välillä saattaa miellyttävä seurustelu kehittyä huutamiseen, naarmuttamiseen ja nipistämiseen.

Allikaravitseja on myös kauniin nuoren naisen muodossa oleva haltija, jolla on Näkkiin verrattuna kuitenkin paremmat aikomukset, nimittäin terveyden parantaminen. Jos retkellä katsoo tarkasti veden pohjaan, jossa lähteet pulppuavat hiekasta, saavat hiekkakasat välillä aivan kuin ihmiskehon ääriviivat. Myös lähteestä heijastuvien ympäröivien puiden ja pensaiden muodot voivat muistuttaa hetken ihmistä. Selkeämmin haltija ilmestyy silloin, kun tehdään rituaaleja, joita tällaisten lähteiden luona on ollut tapana. Esimerkiksi heitetään lähteen pohjalle kolikko, nimetään murhe ja pyydetään apua sairautta vastaan. Erityisesti haltija pitää siitä, kun veteen puistellaan hopeamutua. Silloin hän voi näyttäytyä kokonaan leijailevine liikkeineen. Hän voi myös opastaa vienolla äänellä, kuinka lähdevettä käytetään lääkkeenä. Ääni on niin hento, että se tuntuu pikemminkin ajatuksena ihmisen päässä. Kasvojen huuhtominen lähdevedellä parantaa näköä ja sairaan kohdan kastaminen nopeuttaa paranemista. Myös silloin, kun ihminen ei ole sairas, kannattaa siemaista hieman vettä ja antaa ajan kulua hetki. Mukaan saat selvinneet ajatukset.

Kalastus

Jos joki pulputtaa suoraan vangitsevalla äänellä, voidaan epäillä Vedenneidon houkutuslaulua. Samoin voi epäillä, että kyseessä on Vedenneitoa, kun veden alla vilkuttelee kaunis kala tai taivaan päin ojentaa kaulaansa täysin valkoinen joutsen.

Photo by: Remo Savisaar

Pitkin rantaviivaa

Virolla on lähes 4000 km rantaviivaa ja myös paikassa, jossa ei ole merta, katkaisee maan Euroopan viidenneksi suurin järvi. Soudellessa merikajakilla tai purjehtiessa piensatamien välillä, on erittäin todennäköistä, että tapaa myös meren hengen Ahdin. Ahdilla on melko paljon yhteisiä piirteitä kreikkalaisten Poseidonin ja roomalaisen mytologian Neptunuksen kanssa. Hänet voi tavata kaikkialla Viron rannikkovesillä.

Ihmissilmillä hän paljastaa itsensä useammin silloin, kun merellä on heikko näkyvyys. Esimerkiksi hämärällä, sumuisella ilmalla tai kun merellä on korkeat aallot ja kaikkialla on vaahtopäitä. Välillä hän näyttää kauempaa katsottuna jättimäiseltä kiveltä, jossa riippuu pitkiä leviä. Vaahtoavassa aallokossa, uhkaavien matalien ja tummien pilvien alla hän oikaisee itsensä lähes kokonaan pois vedestä. Kalastajille, jotka toimivat vastuullisesti merta kohti, hän takaa kalaonnea, mutta huolimattomilta ja ahneilta hän ottaa onnen pois. Merimiehille, jotka suhtautuvat mereen kunnioituksella ja huomaavaisesti, hän tekee hyvän matkasään; ylimielisiä seuraa myrsky.

Hyljeretki

Hylkeitä voi Virossa seurata sekä pohjoisrannikolla Pranglin saaren lähistöllä että myös Vilsandin kansallispuistossa. Ehkä tarkkaavainen katsoja havaitsee myös jonkin erityisen suuren kalan - sen muodon on ottanut meren henki Ahti.

Valokuva: Remo Savisaar


Puolet vähemmän kuin rantaviivaa kilometreinä on Virolla saaria - yli 2000. Niistä vähintään parin neliökilometrin kokoisia on parikymmentä, loput ovat ihmisen koskemattomia pienempiä saaria ja luotoja, pesivien lintujen paratiiseja. Myös Viron tunnetuin kansallispuisto Vilsandi koostuu oikeastaan saaristosta, jonka todellinen luonnonystävä koluaa läpikotaisin, ylittäen myös meren jalkaisin. Oman saariretken teemana ovat Viron majakat, joista peräti 6 kuuluu maailmanlaajuisesti tärkeiden majakoiden joukkoon. On syytäkin, sillä Virossa sijaitsee maailman vanhin jatkuvasti toiminnassa ollut ja myös maailmankuulun Gustave Eiffelin toimistossa suunniteltu majakka. Toisinaan tarjotaan yksinäisellä saarella majakanvartijan paikkaa ja tätä omalaatuista loman ja työn välimuotoa on elänyt myös esimerkiksi Viron nuoremman polven merkittävin runoilijatar Kristiina Ehin, joka kirjoitti juuri Mohnin saarella useita palkintoja saaneen kokoelmansa "Kaitseala" (Suojelualue).

Tavanomaisempien saarivahtien lisäksi saarta voi vartioida mytologinen Saarevaht, joka on jäänyt erakkona elämään saarelle ja luonnon keskellä eläessään muuttunut yliluonnolliseksi olennoksi. Hän huolehtii saaren kasveista ja eläimistä ja juttelee mielellään luonnosta kiinnostuneiden kävijöiden kanssa. Jos saarelle saapuu ihmisiä, joilla on huonoja aikomuksia, hän ei näyttäydy heille ihmisenä eli nuorena hyväryhtisenä miehenä, jolla on jalassaan purjekankaiset housut. Silloin hän ottaa ketun muodon, joka houkuttelee ihmisiä seuraamaan itseään, mutta todellisuudessa hän kuljettaa heitä ympäri saarta, kunnes he väsyvät ja lähtevät saarelta. Mieluummin hän muuntautuu kuitenkin merikotkaksi ja seuraa saarta taivaalla kierrellen tai jollain meressä olevalla kivellä istuen.

Kajakki- ja kanoottiretket

Kajakilla on hauska tehdä esimerkiksi nopea iltaretki Tallinnan lähisaarille. Länsi-Viron melko tasaisessa rannikkomeressä saa kesäisin seikkailla kanootilla ainoastaan lintujen ja kasvien valtakuntana olevien luotojen välillä.

Valokuva: www.360.ee


Tee testi ja selvitä, minkä haltijan ajattelutapa vastaa parhaiten omaasi.

Viimeksi päivitetty: 28.06.2017

Teema: Luontomatkailu

Suosittelemme