Kierros Virossa yhteisen historiamme jalanjäljillä

Suomen läheisyys on jättänyt jälkensä Viroon. Historiamme ovat kulkeneet eri teitä, mutta myös lomittuneet toisiinsa. Kuvaavaa on, että Suomen uskonpuhdistajan Mikael Agricolan poika Kristian oli Tallinnan piispa. Toisaalta Tallinnan kaupunginarkkitehti Carl Ludvig Engel loi sittemmin Helsingin empirekeskustan. Kummankin maan historiaan kuuluu myös oma Tarton rauha, jotka molemmat on neuvoteltu saman, Tarton kaupunginmuseossa säilytettävän soikean pöydän ääressä.

Tunnettujen suomalaisten jalanjälkiä Tallinnassa, suosituin matkakohde  Pekka Vapaavuoren suunnittelema KUMU

Kristian Agricola lepää oletettavasti Tallinnan tuomiokirkossa, kuten myös Kangasalan Vääksyn kartanossa varttunut Ruotsin kuninkaan Juhana III:n tytär Sofia, jonka toi tänne avioliitto kuninkaan käskynhaltijan Pontus De la Gardien kanssa. Puolisoiden hautamuistomerkki on Viron näyttävin renessanssiveistos. Toompealta löytää myös näkyvän muiston Engelistä. Tosin sen julkisivua tulee katsoa alakaupungista. Nykyinen oikeuskanslerin virasto on ilmiselvästi lähisukua Helsingin yliopiston päärakennukselle.

Keskustassa näemme Pärnun maantiellä kaarevan tekstin "Saarineni maja", joka muistuttaa pankkitalon suunnittelijasta Eliel Saarisesta. Hänen töistään tulee mainita myös Tarton entistetty Paavalinkirkko. Täällä tunnetuin suomalaisen rakennustaiteen edustaja on toki Armas Lindgrenin ja Wivi Lönnin suunnittelema Estonia-teatteri. Tartossa heillä on toinenkin yhteistyön tulos: Sakalan ylioppilasjärjestön talo. Suosituin matkakohde lienee kuitenkin Pekka Vapaavuoren suunnittelema taidemuseo KUMU.

Eino Leino tunsi olonsa kotoisaksi Tartossa

Muistetuimman Viron-matkan teki Urho Kekkonen maaliskuussa 1964. Vierailu oli "yksityisluontoinen", mutta vastaanotto valtiovieraan. Presidentti piti vironkielisen puheen Tarton yliopiston juhlasalissa ja teki retken Käärikun urheilukeskukseen, jossa hiihdettiin ja saunottiin. Kekkoselle rakennettu sauna lämpiää yhä ja sama latukin pidetään talvisin hiihtokunnossa. Tallinnassa hän poikkesi myös Telliskivessä, kuten moni suomalainen nykyäänkin. Luovuus- ja ravintolakeskus on entinen elektroniikkatehdas, jossa Kekkonen "keskusteli vilkkaasti työntekijöiden kanssa" ja tutustui elohopeatasasuuntaajien tuotantoon.

Vähintään samanlainen riemusaatto oli Lauri Kristian Relanderin ensimmäinen presidenttivierailu Viroon toukokuussa 1925. Tarttoon hän saapui junalla ja kaikki väliasematkin oli somistettu juhlakuntoon. Matkaohjelmasta mainittakoon Viron kansallismuseo, jossa presidentin oppaana toimi museon ensimmäinen johtaja, suomalainen Ilmari Manninen. Tuolloin museo toimi Raadin kartanossa, joka tuhoutui sodassa. Perinnettä jatkaa vuonna 2016 avattu uusi, Viron mittavin museorakennus.

Vuosia aiemmin, juhannuksena 1844 saapui Viroon patikkamatkaaja Elias Lönnrot. Hänen reittinsä Tarttoon on yhä seurattavissa, sillä hän kulki pääosin historiallista Piiben maantietä. Lönnrot vaelsi pitkän kierroksen myös Etelä-Virossa ja poikkesi Võrussa tapaamassa Fr. R. Kreutzwaldia, Viron kansalliseepoksen Kalevipoegin kokoajaa. Kohtaamisesta kertoo muistotaulu Kreutzwaldin kotimuseon seinässä.

Viroon saapui vuonna 1921 myös Eino Leino, joka tunsi Tartossa olonsa niin kotoisaksi, että julisti Wernerin kahvilassa halunsa jäädä maahan ja sen kansalaiseksi. Täällä hän asui samassa Peterburg-hotellissa, joka oli palvellut edellisvuonna J. K. Paasikiven rauhanvaltuuskuntaa. Sen tontti on nyt osa Tarton keskuspuistoa. Tallinnassa hänen hotellinsa Frantsia on sen sijaan säilynyt ja tunnetaan nyt nimellä Economy Hotel.

Presidentti P. E. Svinhufvud vieraili Itä-Virossa

Presidentti P. E. Svinhufvud lähti elokuussa 1936 puolestaan Itä-Viroon, jonne hänet kutsui Viron valtionpäämies Konstantin Päts. Erityinen kohde oli vasta kunnostettu Orun kesäpalatsi Toilassa. Päts oli käynyt useita kertoja Naantalin Kultarannassa ja nyt hän näytti ystävälleen "Viron Kultarannan". Palatsi tuhoutui sotavuosina. Orun puisto on yhä edustava ja palatsikin avoinna virtuaalikierroksilla.

Nämä olivat muutamia historiamme jalanjälkiä hyvin tunnettujen suomalaisten Viron-matkoilta. Näkökulma oli kapea, koska yhteisyytemme on runsas. Yhtä lailla voimme lähteä musiikin, kirjallisuuden, urheilun, tai vaikka sotahistorian jalanjäljille. Eikä jälkiä ole vain Tallinnassa ja Tartossa, vaan pikkukylissäkin.