Viron monivaiheisen historian vuoksi maassa on melkoisesti jälkiä sotatoimista – sekä vanhemmalta ajalta että viime vuosisadalta. Tarkastelemme tässä artikkelissa 1900-luvun sotanähtävyyksiä, jakaen ne neljään aikakausittaiseen ryhmään. Lisäksi Virossa on useita erinomaisten pysyväisnäyttelyjen avulla laajempia teemakatsauksia tarjoavia museoita, kuten Viron sotamuseo (Eesti Sõjamuuseum), Hiidenmaan sotahistoriallinen museo (Hiiumaa Militaarmuuseum) ja Saarenmaan sotamuseo (Saaremaa Sõjavara Muuseum).
Ensimmäinen maailmansota
Ensimmäisen maailmansodan aikaisia suuria rakennuskokonaisuuksia on säilynyt Virossa vain vähän. Yksi niistä kohoaa laivalla Tallinnaan tulijan silmiin hieman ennen satamaan saapumista. Vaikka Patarein merilinnoitus rakennettiin jo vuosina 1827 - 1855 Tallinnaa puolustamaan, toimi se vielä I maailmansodankin aikaan sotilaskohteena - tuolloin tosin enää miehistökasarmina, sillä suurten meritaistelujen ja laivastohyökkäysten aika oli ohi.
Historiaan perehtyneiden oppaiden ja paikallisten asukkaiden avulla voi nähdä ja ”lukea” Pietari Suuren merilinnoituksen maamerkkejä myös Paldiskissa ja Naissaarella sekä kävellä vuonna 1912 rakennetun Orjakun sotasataman aallonmurtajalla. Sen vieressä seisoo samalta vuodelta peräisin oleva saneerattu luotainmökki, jota voidaan pitää Viron pienimpänä näyttelysalina.
Vapaussota
Vapaussota pysyy virolaisten muistoissa esivanhempien kautta ja useiden entistettyjen (koska valtaosan niistä tuhosi neuvostovalta) muistomerkkien muodossa. Muutamat vapaussodan muistomerkit ovat kuitenkin säilyneet ehjinä tähän päivään asti, esimerkiksi Pilistveren hautausmaalla oleva patsas vuodelta 1932. Ensimmäisen tasavallan ajalta löytyy muitakin merkittäviä paikkoja.
Pohjoisleiri (Põhjalaager) eli Viron puolustusvoimain Petserin pohjoisleiri (2. divisioonan esikunta) rakennettiin vuonna 1926 Värskan Õrsavajärven rannalle. Se oli puolustusvoimain kesäinen koulutuskeskus, jossa harjoittelivat eri puolilta Viroa saapuneet ratsuväen ja tykistön sotilaat. Siellä oli varusmiehille tarkoitettuja parakkeja mutta myös hevostalleja, upseerien asuntoja, ruokala ja upea kasino eli sotilaskoti. Useimmat rakennukset ovat jo ehtineet tuhoutua, mutta varusmiesten parakit ja jotkin asunnot ovat säilyneet.
Pohjoisleirin keskeinen paikka on vuonna 2020 vierailijoille avattu Reekin talo (Reegi maja). Kenraali Nikolai Reekin jugendtyylinen kesäasunto on epäilemättä Pohjoisleirin arkkitehtuurinen helmi, joka on entistetty mahdollisimman alkuperäisen kaltaiseksi. Kesäkuusta 2020 lähtien talossa on toiminut Värskan vierailukeskus. Keskuksen pysyväisnäyttely antaa tietoa 1920-luvulla rakennetusta Petserin Pohjoisleiristä, vapaussodan tapahtumista sekä terveysmudan ja kivennäisveden käytöstä paikallisessa kylpylässä. Vierailukeskuksessa on pieni kahvila ja matkailuneuvonta, ja kaudesta riippuen sieltä voi vuokrata polkupyöriä, veneitä ja vesipolkupyöriä tai luistimia. Lisäksi tarjolla on karavaanipaikkoja.
Toinen maailmansota ja sitä seurannut metsäveliliike
Toisen maailmansodan muistelemiseksi museoista löytyy runsaasti aineistoa. Eräs museo, jossa veristen taistelujen kaiku on edustavasti esillä, on Vaivaran Sinimäkien museo (Vaivara Sinimägede Muuseum). Virolaisten historiankäsitystä havainnollistavat hyvin eri tavoin esitellyt paikat.
Yksi niistä on esimerkiksi Jalakan linja (Jalaka liin) neljän kilometrin päässä Tartosta, lähellä Kambjan Ränin taajamaa. Se on kesällä 1941 saksalaisjoukkojen hyökkäyksen torjuntaa varten kaivettu panssarikaivanto Riian maantien varrella. Neuvostovalta pakotti kaikki 16–55-vuotiaat Tarton asukkaat rakentamaan linnoituksia. Saksalainen miehitysvalta käytti vuosina 1941–1942 Jalakan linjaa kuolemaan tuomittujen Tarton keskitysleirin vankien teloituspaikkana. Terrorin uhrien muistoksi pystytettiin neuvostoaikana kuvanveistäjä Elmar Rebanen ja arkkitehti Väino Tammin suunnittelema muistomerkki. Vielä nykyäänkin voi aistia aikoinaan rakennetun muistopaikan ylevyyden.
Olemme oppineet muiden virheistä ja siksi emme ole tuhonneet eri vallanpitäjien rakennuttamia muistomerkkejä – käykäämme siis katsomassa niitä aikansa merkkeinä. Stebelin rannikkopatteri (Stebeli rannakaitsepatarei) Saarenmaalla on eräs neuvostoarmeijan pystyttämistä maamerkeistä, ja siellä voi edelleen nähdä ja tutkia eri kohteita.
Metsäveljeyden ajasta on paljon kerrottavaa Etelä-Viron ja varsinkin Võrumaan sotahistorian asiantuntijoilla. Alueelta löytyy sekä metsäveljien bunkkerien paikkoja että heidän muistomerkkejään, kuten Vastseliinan hautausmaalle pystytetty Mati Karminin veistämä kuusia esittävä patsas, jossa on Hando Runnelin runo ”Mets” (Metsä) ja teksti ”Eesti eest surmani” (Viron puolesta kuolemaan asti). Võrumaan museossa (Võrumaa Muuseum) on asetettu näytteille myös metsäveljien bunkkeri.
Kylmän sodan aika vuoteen 1991
Vuosikymmeniä jatkunut kylmä sota tarkoitti virolaisille miehitystä, ja Euroopan reunalla sijaitsevassa maassa se tarkoitti myös lukuisia varuskuntia, ohjustukikohtia ja rajan valvontaan liittyviä kohteita. Nykyään joistakin niistä on tullut tai tulossa matkailukohteita.
Viron pohjoisrannikolla on nopeasti kehittyvä Haran satama – sukellusveneiden demagnetointiasema. Kaikki entisaikainen on asetettu hyvin näytteille ja muutettu turvalliseksi, minkä ansiosta kohde on viihtyisä huolimatta hieman kammottavasta ympäristöstä ja tarinoista.
Kadilan/Rohun ohjustukikohta Länsi-Virumaalla on metsien kätköissä, ja paikalle saapuva yllättyy varmasti. Kymmeniä metrejä pitkät kaarirakennukset ja tieverkko antavat aavistuksen siitä, miten aikoinaan suljetulla ja hyvin salatulla sotilasalueella toimittiin. Nykyään sinne pääsee myös Viron metsähallituksen (RMK) retkipolun ja nuotiopaikan ansiosta.
Myös Saarenmaan Sõrvenniemen kärjessä sijaitsevassa Maanteen kylässä voi nähdä osittain säilyneen sotilastukikohdan rakennuksineen.
Eesti Maaturism -yhdistys osallistuu yhteistyössä paikallisten ja latvialaisten kumppanien kanssa Military Heritage -hankkeeseen, jossa kartoitetaan, merkitään ja osittain myös kunnostetaan useita erilaisia sotahistoriaan liittyviä nähtävyyksiä ja matkakohteita. Hanke on vielä kesken, mutta virtuaalinen kartta on jo kuitenkin ”täynnä täpliä”.
